Kommentti: Huonoa tuuria ja huonoja tuulia – uskooko Kaisa Mäkäräinen itse selityksiinsä?

Myönnetään. Otsikko saattaa kalskahtaa pikkuisen provosoivalta.

Pikku provokaatio on eksynyt otsikkoon siksi, että nykymaailmassa tämänkaltaiset otsikot houkuttelevat parhaiten lukijoita. En nyt ota tässä kantaa, onko se mielestäni journalismin kannalta hyvä vai huono asia.

Otsikko on siis provosoiva siksi, että tämän jutun lukisi mahdollisimman moni suomalainen. Sillä otsikon kysymys on erittäin tärkeä – Suomen huippu-urheilun kannalta jopa ensiarvoisen tärkeä.

Kuten eilen kirjoitin, Kaisa Mäkäräinen on käyttänyt viime viikot erittäin aktiiivisesti ja muutaman viime vuoden ylipäätään melko tiiviisti valmistamaan itseään ja Suomen kansaa siihen, että hän ei ehkä menesty arvokisoissa.

Ja siksi hän ei menesty arvokisoissa.

Viime viikon perjantaina Mäkäräinen kertoi tunteneensa olonsa henkisesti hyvin epävarmaksi olympialaisten alla, sillä hän joutui jättämään maanantain ja tiistain hiihtolenkit väliin hengitystieoireiden takia.

Mäkäräinen myös toisteli toistelemasta päästyään, että arvokisat ovat vain kilpailuja muiden joukossa, eikä menestys tai menestymättömyys niissä hetkauta häntä kovin paljon. Hän toisteli mantraa niin tiiviisti, että ainakin itselläni heräsi epäilys, tekeekö hän sen vain valmistautuakseen ja valmistaakseen Suomen kansaa epäonnistumiseensa.

PyeongChangissa Mäkäräinen puhui yhä hengitystieoireistaan. Hän myös otti ennen kilpailua esille, että hänen sormensa ovat tosi huonot kestämään kylmää.

Mäkäräinen myös muistutti, että hänellä on ollut tosi usein tosi huonoa tuuria arvokisoissa, mm. tuulenpuuskia ammunnan aikana.

Ja voi harmi: juuri Mäkäräisen asettuessa ensimmäiseen makuuammuntaansa ilkeä eteläkorealainen tuuli halusi tehdä kiusaa juuri hänelle: kaksi laukausta ohi makuulta, ja kilpailu käytännössä ohi.

* * *

En uskonut, että Mäkäräinen pystyisi enää yllättämään minua selityksillään.

Olin väärässä.

”Minulle on myös tyypillistä, että ei ole kyllä arvokisoissa minkään vertaa tuuria”, Mäkäräinen totesi kilpailun jälkeen Ylelle.

Aha…

Mutta pahempaa oli vielä tulossa.

”Tunsin jo ladulla, että näin puuskittaisessa tuulessa tarvitaan vähän tuuriakin ampumapaikalla. Sitähän minulla ei tunnetusti ole arvokisoissa”, Mäkäräinen sanoi olympialaisista kirjoittavan Jarmo Sieviläisen mukaan esimerkiksi tänään Keskisuomalaisessa julkaistussa jutussa.

Huonoa tuuria, huonoja tuulia? Tuossa jälkimmäisessä kommentissaan Mäkäräinen tuli sanoneeksi sen, mitä monet ovat ounastelleet. Hän pelkäsi ampumapaikkoja jo etukäteen, ja sen takia ammunta meni pieleen.

Jälkimmäisessä kommentissaan Mäkäräinen tuli sanoneeksi sen, mitä monet ovat ounastelleet. Hän pelkäsi ampumapaikkoja jo etukäteen, ja sen takia ammunta meni pieleen.

Mäkäräinen on siis suggeroinut itsensä tilaan, jossa hän ihan oikeasti uskoo, että onni haluaa pilata juuri hänen kilpailunsa.

Eilisessä oleellisin pointti oli, että hän ajatteli epäonnistumista ammunnassa jo ladulla.

Miten kummassa Saksan Laura Dahlmaier pystyi ampumaan pystystä nollat, vaikka näytti lähes kaatuvan tuulen voimasta?

* * *

Aivan kuten Mäkäräinen toistelee mantrojaan, toistan itse tätä samaa: En missään nimessä halua arvostella ketään urheilijaa, päinvastoin toivon kaikille maailman urheilijoille pelkkää hyvää.

Otsikon provosoiva kysymys on suunnattu kaikkein eniten Suomen huippu-urheilujohdolle ja -järjestelmälle – tarkemmin tietysti siellä työskenteleville henkilöille.

Otsikon provosoiva kysymys on suunnattu kaikkein eniten Suomen huippu-urheilujohdolle ja -järjestelmälle – tarkemmin tietysti siellä työskenteleville henkilöille.

Jo vuosikausia on tiedetty, että Mäkäräinen on fyysisesti yksi Suomen parhaista urheilijoista ja maailmancupien perusteella jopa paras lajissaan.

Mutta on tiedetty myös, että hänen henkinen vahvuutensa on kaukana fyysisestä suorituskyvystä. Mäkäräinen on tehnyt arvokisoista itselleen lähes ylipääsemättömän mörkön. Ja Suomen huippu-urheilujärjestelmä ei ole pystynyt auttamaan häntä pääsemään mörköstään eroon.

Nyt Mäkäräinen, yksi Suomen valovoimaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista urheilijoista, saa toistella julkisesti sanomaa, jonka mukaan tuurilla on ratkaiseva merkitys menestymiselle ja että tuuri kenkkuilee aina juuri hänelle.

Millaisen viestin ja mielikuvan se antaa muille urheilijoille, huippu-urheilijoiksi haluaville lapsille ja nuorille sekä urheilua seuraaville ihmisille?

Kaikkein eniten olen kuitenkin huolissani Suomen huippu-urheilun henkisen valmennuksen tasosta. Jos maan kenties paras yksilöurheilija edelleen pelkää arvokisoja ja erityisesti yhtä osa-aluetta arvokisojen kilpailuissa, voiko Suomen olympiakomitea onnitella itseään henkisen valmennuksen onnistumisesta?

Suomen olympiakomitean urheilupsykologi Hannaleena Ronkainen on myös Mäkäräisen henkilökohtainen urheilupsykologi. Jos hän ei ole onnistunut auttamaan Mäkäräistä pääsemään eroon mörköistään, miten se onnistuu muiden urheilijoiden kanssa?

* * *

Pelkään, että Mäkäräisen käytös saattaa jopa myrkyttää ilmapiiriä Suomen olympiajoukkueessa. Voi olla, että tulkitsin vähän yli, mutta olin havaitsevinani pienen piikin tänään PyeongChangissa kilpailleen ampumahiihtäjä Olli Hiidensalon kommentista.

Ylen toimittajat muistivat kysyä myös suomalaisilta miesampumahiihtäjiltä ilkeistä tuulioloista.

Nollat ampunut ja 19:nneksi sijoittunut Hiidensalo kommentoi tuulen olleen mieto verrattuna esimerkiksi Anterselvan maailmancupin osakilpailuun.

– Ainakin meidän miesten keskuudessa me ollaan silleen, että nämä on enemmänkin meille mahdollisuus kuin uhka nämä tuulikelit, Hiidensalo sanoi arvoituksellisesti.

Itse asiassa kaikkein surullisinta Mäkäräisen tapauksessa on se, että valtaosa mediasta toistelee ja levittää Mäkäräisen selityksiä totuutena.

Kaikkein kamalinta luettavaa ovat olleet ainakin Keskisuomalaisessa julkaistut Jarmo Sieviläisen tekstit. Mäkäräisen kanssa samoilla seuduilla asuva Sieviläinen kirjoitti ennen pikamatkaa Näkökulma(!)-tekstissään näin:

”Väitän, että Mäkäräisellä on ollut arvokisoissa yksinkertaisesti huonoa tuuria. Välillä MM-kisoissa Mäkäräisen lähtönumero on ollut väärä ja lumisade on pilannut pikamatkat. Kontiolahden MM-kisoissa 2015 Mäkäräisen ammuntoja häiritsi kova myräkkä ja puuskittainen tuuli.”

Luitte oikein. Väärä lähtönumero, lumisade sekä kova myräkkä juuri Mäkäräisen kohdalla. Missä ne muut kilpailijat hiihtivät ja ampuivat? Hiihtoputkessako?

Missä ne muut kilpailijat hiihtivät ja ampuivat? Hiihtoputkessako?

Ulkoisen valovoimaisuutensa ja menestyksensä ansiosta Mäkäräinen nauttii Suomen mediassa erikoista koskemattomuutta, eikä hänestä ole ”lupa” kirjoittaa kuin positiivista. Harvan muun urheilijan kohdalla olen kuitenkaan törmännyt siihen, että media selittelee asioita urheiiljan puolesta. Tuo edellämainittu kirjoitus oli analyyttisyydessään sitä luokkaa, että sen täytyi nolottaa Mäkäräistä itseäänkin.

Kyllä: Suomen mediakin voi yrittää tukea suomalaisia urheilijoita. Mutta se ei onnistu selittelemällä ja silittelemällä.

Korostan vielä kerran, että tämänkään tekstin tarkoitus ei ole arvostella henkilöä tai urheilijaa nimeltä Kaisa Mäkäräinen. Toivon, että tämän tekstin ansiosta Suomen (huippu)-urheilun henkistä valmennusta tarkastellaan kriittisesti ja sitä pyritään kehittämään.

Se auttaa urheilijoita paljon enemmän kuin tyhjät selitykset.