Pitkän seiväshyppyuran päättänyt Minna Nikkanen muistelee urallaan sattuneita onnettomuuksi. Yksi on ylitse muiden.

Uran vaikein hetki oli Daegun MM-kisojen valmistavalla leirillä 2011, kun Nikkasen käsi takertui harjoituksessa karheaan rekkitankoon ja hän teloi pahoin peukalonsa. Vaiva korjattiin leikkauksella, mutta kuntoutus oli pitkä prosessi.

– Valmentajan kanssa lähdettiin kuntoutuksessa siitä, että käsi pitää saada kuntoon ihan normaalia elämää varten ja sitten katsottiin, tuleeko sitä käsi, joka kestää myös roikkumista ja hyppäämistä, Nikkanen muistelee.

Molemmat tavoitteet toteutuivat. Vamma tuli elokuussa, mutta vuoden 2012 tammikuun alussa Nikkanen oli hyppäämässä Pajulahden talvikarnevaaleilla.

– Kaikkiaan se kuitenkin kesti noin puolitoista vuotta ennen kuin käsi oli sellaisessa kunnossa, että sillä pystyi hyppäämään ja harjoittelemaan normaalisti, Nikkanen muistelee.

– Kaikki muut vammat minun uralla ovat olleet pieniä, joten suhteellisen vähällä olen päässyt.

Lähde: Urheiluliitto

Aiheet Hyppylajit Nikkanen Minna Seiväshyppy Yleisurheilu