Robin Söderling oli tenniksen ATP-listalla parhaimmillaan neljäntenä ja ruotsalainen pelasi vuonna 2011 kenties parasta tennistään koskaan. Samaan aikaan kuitenkin taustalla vaani jo paha peikko ja Söderling käytännössä jätti kentät vielä samana vuonna vain 27-vuotiaana.

Koko elämänsä tennikselle uhrannut Söderling alkoi tuntea syvää ahdistusta ja painetta vuonna 2009, kun hänellä alkoi olla pakkomielle voittamisesta. Kaikki näytti hyvältä vielä vuoden 2011 Swedish Openissa Båstadissa, jossa Söderling eteni finaaliin ja kukisti silloisen maailmanlistan kuutosen David Ferrerin.

Paluumatkalla kotiinsa Monte Carloon Söderling kertoo kutenkin pudonneensa ”pohjattomaan mustaan kuiluun, jossa ei ollut happea”.

– Muutama tunti aiemmin olin pelannut urani parasta tennistä ja vielä kotikentällä. Se oli luultavasti vain jonkinlainen kuolinkouristus, Söderling muisteli Sommar i P1 -ohjelmassa.

Söderlingillä todettiin samana vuonna vielä rauhaskuume, joka sai hänet viimein pysähtymään. Edessä oli todella synkkiä aikoja. Söderling vain istui kotonaan ja pelkäsi jo puhelimen sointia tai postin kolahtamista lattialle luukusta.

– Yhdessä vaiheessa, kun olin normaalia enemmän järjissäni, kävin läpi tietokoneen selaushistoriaa ja huomasin etsineeni tapoja, joilla tehdä itsemurha. En koskaan ole halunnut kuolla, mutta kaikki tuntui paremmalta kuin eläminen niin.

Toipuminen kuitenkin lähti vähitellen käyntiin, vaati täyttä irtiottoa tenniksestä ja kesti Söderlingin mukaan kuusi ja puoli vuotta.