Mitä tapahtuu maajoukkueen varjossa? Suomalaishiihtäjä avautui vaietusta aiheesta

Oona Kettunen on paljastanut sosiaalisessa mediassa, paljonko hänen unelmansa tavoittelu maksaa.

32-vuotias Pohti SkiTeam Pyhäjärven hiihtäjä yrittää murtautua pian käynnistyvillä kaudella maajoukkueeseen. Helppoa se ei kuitenkaan – eikä edullista.

Kettusen päivityksen mukaan rahaa palaa kausittain paljon. Myös Suomessa järjestävien kilpailujen palkintorahat ovat valitettavan pieniä.

Voit lukea Kettusen päivityksen kokonaisuudessaan alta.

Mitä maajoukkuepaikan tavoittelu maksaa?

Hiihto on yksi seuratuimmista urheilulajeista Suomessa, minkä vuoksi osa tuntuu ajattelevan, että kotimaan kisoissa menestyvät hiihtäjät tekevät rahaa urheilemisellaan.

Seuraavaksi avaan kuitenkin hieman todellisuutta siitä, miten hiihto vaikuttaa lompakkoon urheilijalla, joka tavoittelee pääsyä kansainväliselle tasolle, mutta ei ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa maailmancupia kiertävässä joukkueessa.

Aloitetaan laajemmasta kuvasta. Yleensä varusteisiin, valmennukseen, leiritykseen ja suksihuoltoon kuluu vuositasolla viisinumeroinen summa rahaa. Lisäksi esimerkiksi suorituspaikkamaksut, lisäravinteet, testaus, fysioterapia, hieronta ja muu asiantuntijatuki voivat kuormittaa lompakkoa merkittävästi.

Siirrytään sitten kilpailukauteen. Maailmancupin tarkkailukilpailut normaalimatkoille alkavat tyypillisesti marraskuun puolivälissä Olokselta. Suurin osa matkustaa Lappiin useita päiviä ennen kisoja, jotta ehtisi panostaa suksitesteihin erilaisissa olosuhteissa.

Olokselta moni siirtyy suoraan Rukan Suomen Cupiin, jossa loput maailmancupnäytöistä annetaan. Jos näytöt riittävät, on edessä Rukan maailmancup ja yksi lisäviikko reissussa.

Kokonaisuudessaan reissu Olokselta Rukalle kestää kolmisen viikkoa ja bensojen lisäksi koko tuolle ajalle on luonnollisesti maksettava majoitukset itselle sekä mahdollisesti myös valmentajalle/suksihuoltajalle, jota ilman kisareissun laadukas toteuttaminen olisi ainakin itselleni mahdottomuus.

Suomen Cupin majoituksissa seura onneksi auttaa, mutta maailmancupin kulut jäävät kansalliseen ryhmään valituilla tyypillisesti itse maksettaviksi. Niistä toki pääsee eroon, mikäli onnistuu antamaan tarkkailukisoissa maajoukkueryhmään oikeuttavan näytön. Käytännössä tämä on kuitenkin maajoukkueen ulkopuolella harjoitelleelle urheilijalle hyvin haastavaa.

Teksi jatkuu päivityksen jälkeen.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Oona Kettunen (@oonakettunen) jakama julkaisu

Jos Rukan maailmancupin suoritukset eivät oikeuta jatkopaikkaan maailmancupkiertueella, ovat seuraavat mahdollisuudet joulu- ja tammikuun Scandinavia Cup -viikonlopuissa. Hyvällä tuurilla toinen viikonlopuista järjestetään Suomessa, mutta usein (ja myös alkavalla kaudella) tiedossa on kaksi lompakkoa rasittavaa 4-6-päiväistä reissua Norjaan/Ruotsiin.

Mikäli näytöt eivät vieläkään riitä, on tammi-helmikuun aikana yleensä 1-2 kotimaan kilpailua, joissa on mahdollista antaa näyttöjä Lahden maailmancupiin, jossa onnistuminen voi puolestaan taata paikan ulkomaan cupkiertueelle ja parhaassa tapauksessa jopa arvokisoihin. Luonnollisesti matkustus maksaa kotimaassakin.

Nopealla matematiikalla viisinumeroisten kausimenojen ensimmäinen numero on harvalla enää yksi ja osalla se on varmasti suurempi kuin kaksi. Lisäksi myös meidän hiihtäjien täytyy syödä (ja itse asiassa aika paljon) sekä maksaa asumiseen ja muuhun elämiseen liittyviä kuluja.

Käytännössä hiihtäjän harjoittelu ja muut lajiin liittyvät toimet vievät niin paljon aikaa ja voimavaroja, että täysipäiväisen työn tekeminen on lähes mahdotonta ja osa-aikaisetkin ratkaisut ovat suurimmalle osalle jonkinlainen kompromissi. Työttömyystukea ei voi saada, koska tavoitteellinen hiihtoura nähdään esteenä täysipäiväisen työn vastaanottamiselle.

Seurojen sponsorit ja hiihtäjän henkilökohtaiset yhteistyökumppanit ovat arvokas osa mahdollistamassa hiihtäjän matkaa kohti kansainvälisiä kisoja, mutta tiukassa taloustilanteessa myös yritykset ovat hyvin tarkkoja rahoistaan ja valitsevat monesti mieluummin somevaikuttajan, joka tekee ammatikseen mainoksia sadoille tuhansille seuraajilleen.

Joissakin kilpailuissa, kuten Suomen Cupissa, maksetaan palkintorahoja, jotka ovat menestyjille yksi palanen kokonaisbudjetin kasaamisessa. Käytännössä Suomen Cupissa taso on kuitenkin monesti niin kova, että top3-sijoitukset vaativat kansainvälisen tason vauhtia. Palkintorahat puolestaan ovat sellaisia, että ne kuluvat yleensä kokonaisuudessaan kyseisen kilpailuviikonlopun matkoihin ja majoitukseen.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Oona Kettunen (@oonakettunen) jakama julkaisu

Jos jaksoit lukea tänne asti, osaatkin jo varmaan päätellä, ettei maajoukkueen taakse jääneen hiihtäjän taloudellinen palapeli ole kovinkaan helppo. Silti Suomessa on kymmeniä tässä asemassa olevia hiihtäjiä, jotka kausi toisensa perään laittavat likoon sekä kroppansa että rahansa, jotta heillä olisi mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Kysymykset ”Onko minulla enää varaa tähän?” ja ”Missä tällä kertaa teen kompromissin?” ovat kuitenkin arkipäivää.

Seuraavalla kerralla, kun katsot hiihtoa, kannattaa kohdistaa kunnioittava katse myös varsinaisten superstarojen taakse. Siellä on nimittäin suuri määrä urheilijoita, jotka eivät ole kisoissa vain harrastelemassa vaan tekemässä parasta mahdollista suoritusta, jonka mahdollistamiseksi on laitettu todella paljon peliin.

Lopuksi haluan kiittää suuresti jokaista tahoa ja henkilöä, joka on vuosien varrella auttanut minua rakentamaan taloudellista palapeliäni ja täten ollut mahdollistamassa, että urani kaikista vastoinkäymisistä huolimatta jatkuu yhä.

Huomio: Hiihtoliitto ei ole vielä julkaissut alkavan kauden katsastuskisoja / valintaperusteita, joten teksti perustuu edellisten kausien käytäntöihin.