IS: Sydäntä särkevä uutinen – urheilupiireissä ihastuttanut Aikku-koira jouduttiin lopettamaan

Suomalaista urheilukansaa, varsinkin eläinrakaista sellaista, on kohdannut surullinen uutinen. Useissa kotimaisissa urheilutapahtumissa nähty jackrusselinterrieri Aikku menehtyi pari viikkoa sitten 16 vuoden ja kahdeksan kuukauden iässä.

Asiasta kertoo Ilta-Sanomat. Aikun omistaja Touho Häkkinen kertoi IS:lle, että päätös terrierin lopettamisesta oli raskas.

Hän pitää kuitenkin ratkaisua oikeana.

–  Aikusta näki, että oltiin tultu tilanteeseen, jossa elämänilo oli vanhuuden myötä selvästi hiipunut. Päätimme tutun eläinlääkärin kanssa, että tämä oli paras vaihtoehto, ettei koira kärsisi, Häkkinen kertoi IS:lle.

Omistaja järjesti parhaalle ystävälleen lämminhenkiset viimeiset päivät. Kaksikko kävi Aikun viimeisten elinpäivien aikana koiran rakastamilla luontoretkillä sekä Mikkelissä suunnistuksen SM-kisoissa.

Aikku oli urheiluväelle tuttu, sillä innokas ja tunnettu valokuvaaja Häkkinen on työskennellyt useissa suunnistus- ja hiihtokisoissa. Samalla Aikku on luonnollisesti ollut omistajansa mukana ja ihastuttanut ihmisiä.

– Kesällä Aikkua on kutsuttu suunnistuskoiraksi ja talvella hiihtokoiraksi. Lajien edustajat ovat omineet sitä kauden aikana itselleen, Häkkinen sanoi naurahtaen.

Parin viime viikon aikana Häkkinen on saanut lukuisia surunvalitettuviestejä. Osanottonsa rakkaan ystävän poismenosta on välittänyt muun muassa hiihdon olympiavoittaja Iivo Niskanen.

– Yksi Aikun kovimmista faneista on ollut entinen maajoukkuehiihtäjä Murasen Pirjo. Hän vei viime talvena Aikun kesken Rovaniemen kisojen kotiinsa hoitoon, koska kisapaikalla oli niin kylmä. Aikku on ollut myös Pirjon mukana kuuluttamossa, kun hän on ollut asiantuntijahommissa, Häkkinen kertoi.

Kuten kuvitella saattaa, kaksikon ero on ollut vaikea. Häkkinen on kuitenkin saanut lohtua duon lukuisista unohtumattomista seikkailuista ja niiden synnyttämistä muistoista, jotka elävät ikuisesti.

– Aikku on aina ollut paras lenkki- ja retkikaverini. Olen tirauttanut monet itkut, mutten niinkään siksi, että olisin surullinen. Olen itkenyt enemmän ilosta – että olen saanut elää niin pitkään yhdessä niin hienon koiran kanssa.

IS:n jutun aiheesta voi lukea täältä.