Kulttipelaaja miettii vakavasti lopettamista – ”Laji kehittyy, ja itsellä ei enää riitä”

Salibandyn superfinaalien jälkeen kuultiin monta lopettamisuutista. Kolmatta peräkkäistä mestaruutta juhlinut Classicin hyökkääjä Lassi Vänttinen, 37, kertoi, että ura huipulla on hyvin todenäköisesti ohi. Finaalin hävinneen osapuolen Happeen hyökkääjä Veli-Matti Hynynen, 34, ei jättänyt edes pientä takaporttia auki pelien jatkumiselle huipulla. Myös Classicin naisten huippupelaajan Eliisa Alangon ura on Pääkallo.fi -sivuston mukaan päättymässä valtaisaan pettymykseen: Alanko, 29, oli joulukuussa häviämässä MM-finaalia rankkareilla, ja eilen tuli 2–3-tappio SB Prolle Superfinaalissa. Vastaavia uutisia saattaa olla tulossa lisää. Happeessa kulttipelaajaksi noussut puolustaja Jaska Kunelius, 32, on jo jonkin aikaa pohtinut vakavasti uransa lopettamista. – Laji kehittyy, ja itsellä ei vaan enää riitä. Sellainen tunne on ollut jo pari vuotta, Kunelius sanoi Hartwall areenan uumenissa lauantai-iltana. – Mutta samalla se on myös motivoinut, että on pystynyt näyttämään vielä riittävänsä. Nyt mietin, että joko tämä oli tässä, vai vieläkö kerran pitäisi yrittää ja näyttää itselle, Kunelius puntaroi.

”Innolla ja tuurilla”

Kunelius raivasi tiensä Happeen edustusmiehistöön kymmenen vuotta sitten. Hänen kohdallaan nimenomaan termi ”raivata” sopii kuin kirves koivun kylkeen. Jyväskylässä kerrotaan tarinaa, että kesällä 2008 Happeen nykyinen kapteeni Petri Kauko olisi pyytänyt valmennusta lähettämään Kuneliuksen pois pilaamasta joukkueen harjoituksia. Tämä oli kuitenkin päättänyt ottaa paikan joukkueesta, ja myös otti. Kymmenen kautta myöhemmin Kunelius on pelannut 251 runkosarjan ottelua tehoilla 40+32=72 ja 76 pudotuspeliä saldolla 7+9=16. Eilen palkintohyllyyn tuli toinen SM-hopea entisen värisuoran lisäksi. Viime kausina Kunelius on pelannut varakapteenin A-kirjain rinnassaan. Hän on pelaaja, joka johtaa joukkueen pelaajaesittelyyn ja joukkuetta pukuhuoneessa ja kaukalon laidalla. Tämän kevään pudotuspeleissä Kuneliuksen pelillinen rooli jäi hyvin pieneksi, mutta silti hän oli joukkueen henkisiä johtajahahmoja. Happeen entinen päävalmentaja Seppo Pulkkinen on kuvaillut Kuneliusta pelaajaksi, joka ”ei ole joukkueessa paras, mutta tärkein”. Kunelius on myös puhunut ja kirjoittanut avoimesti urheilijian elämän arjesta ja juhlasta. Hän on myös siitä harvinainen pelaaja, että hän tietää tarkasti omat vahvuutensa ja heikkoutensa, ja sanoo ne ääneen.

[nosto tasoitus=”oikea”]Olen yrittänyt vaikuttaa niin moneen asiaan joukkueessa, työssä kuin muutenkin. Nyt alkaa olla takki tyhjä.[/nosto]

– Ennen pisteitä tuli innolla ja tuurilla, nykyään enää tuurilla. Entistä enemmän olen yrittänyt keskittyä siihen rooliin, mihin sovin parhaiten. Happee-uran alkuaikoina olin esimerkiksi pelaamassa ylivoimaa, ja eihän sellainen joukkue voi menestyä. Ennemmin raastan alivoimaa, ja siten ehkä pääsee pelaamaan vielä keväälläkin, Kunelius esimerkiksi tokaisi Pääkallo.fi -sivuston haastattelussa kesällä 2015. Siviilityössään opettajana Kunelius on yrittänyt voimakkaasti edistää liikuntakasvatuskulttuurin tuomista opetussuunnitelmaan. – Jos siinä onnistun, jätän varmasti suuremman jäljen urheiluun kuin pelaajana, Kunelius sanoi taannoin allekirjoittaneelle. Jos Kuneliuksen ura nyt kymmenen liigakauden jälkeen päättyy, lajipiireissä on syytä nostaa hattu korkealle ilmaan. Nimenomaan siksi, millaista esimerkkiä tämä on näyttänyt lujan tahdon ja periksiantamattomuuden merkityksestä. – Henkisesti pari viime vuotta ovat olleet raskaita. Olen yrittänyt vaikuttaa niin moneen asiaan joukkueessa, työssä kuin muutenkin. Nyt alkaa olla takki tyhjä, hän kertoi eilen Hartwall areenalla. Jos se oli tässä, moni vastustajajoukkueen hyökkääjä huokaa helpotuksesta – ja moni Happeen kannattaja ikävästä. Katso alta Kuneliuksen twitter-viesti hänen uransa mahdollisesti viimeisen liigapelin jälkeen.

LUE MYÖS: