Emilie Beckmann on moninkertainen arvokisamitalisti ja hänet on valittu Tanskan parhaaksi naisuimariksi kahtena edellisvuonna. Tähtäin oli tiukasti Tokion olympialaisissa, kunnes maaliskuussa koronakriisin iskiessä päälle, koko Beckmannin maailma mullistui kertaheitolla.

Beckmann panosti kaikkensa harjoitteluun ja olympiamenestykseen, kun yhtäkkiä ei ollutkaan enää allasta jonne hypätä uimaan.

– Makasin vain sängyllä ja tuijotin kattoon. Kaikki uimahallit oli suljettu ja jokapäiväiseltä elämältäni oli kadonnut sisältö, sillä ensi kertaa elämässäni olin pannut kaikki munat yhteen koriin, Beckmann viittasi Jyllands-Postenille kovaan panostukseensa.

Isku oli raju ja Beckmann oli ensi alkuun täysin neuvoton tilanteen edessä, eikä oikein sanojensa mukaan pystynyt tekemään mitään. Motivaatio oli nollassa.

– Yhdeksän kuukauden ajan olin rääkännyt itseäni ja tunsin vauhdin paranevan vähitellen. Näytti todella lupaavalta, mutta yhtäkkiä minulla ei ollut mitään motivaatiota harjoitella, ei mitään mitä varten harjoitella, Beckmann kertoi.

– Ei ollut mitään syytä herätä ajoissa. Uin joukkueena parhaiden ystävieni kanssa ja kertaheitolla he ja koko harjoittelukulttuurimme oli repäisty pois. Olin vastuussa itsestäni, ei ollut lähtökohtaisesti ketään heiluttamassa piiskaa.

Beckmann otti kuitenkin itseään niskasta kiinni ja teki asioita, joita ei yleensä tiukan harjoitustahdin keskellä pysty tekemään. Hän joi eräänä iltana pullon viiniä, katsoi tv:stä sarjoja osa toisensa perään ja meni nukkumaan pikkutunneilla.

Nyt Tanska alkaa avautua, harjoitukset jatkua ja alkushokin jälkeen Beckmann on valmis jatkamaan työtään kohti unelmaansa.