Oskari Mörö juoksi viime kaudella käytännössä kaiken järjen vastaisesti 400 metrin aitojen SE:n 49,08. Harjoituskausi ei mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan, mutta nuori mies paransi ennätystään huimat 1,72 sekuntia.

Nuorukaisen maha ei ole totisesti täynnä, pikemmin päinvastoin. Tämä harjoituskausi on sujunut mainiosti ja tavoitteet ovat syystäkin korkealla.

– Joka vuosi lähdetään rikkomaan ennätyksiä, mikä käytännössä tarkoittaa 48:lla alkavaa aikaa. Tärkeää olisi myös vakiinnuttaa perustaso 49 alkaviin lukuihin, jotta yksittäinen kova piikki olisi mahdollista. Menestystavoitteet ovat selkeät: nuorten EM-mitali Tallinnasta ja Pekingin MM-kilpailujen välieräpaikka, kertoo Mörö tavoitteistaan SuomiUrheilu-sivustolle.

Vaikeita vuosia

Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin, sillä Mörön vaikeat vuodet ovat ehdottomasti kertomisen arvoisia. Huippulahjakas Mörö juoksi 400 metrin aidat 50,80 jo 18-vuotiaana 2011. Sama aika syntyi seuraavana kesänä. Jatkuvat loukkaantumiset ja sairastelut koettelivat kuitenkin urheilijaa ja tämän intohimoista valmentajaa Atte Pettistä.

Talvella 2012 iski keuhkokuume ja sen jälkeen vielä ylirasitustila touko-kesäkuussa. Lääkärin määräyksestä Mörö harjoitteli vain kaksi kerta viikossa. Kausi alkoi vaatimattomalla tuloksella 53,38, mutta jo Helsingin EM-kilpailuissa kesäkuun lopussa kulki 51,59. Kahden treenin viikkotahdilla jatkettiin, ja kas kummaa, kaksi viikkoa myöhemmin 19-vuotiaiden MM-kisoissa Barcelonassa tuli hieno kuudes sija ajalla 50,80. Loppukesästä meriittilistaan lisättiin vielä Kalevan kisojen ja Ruotsi-ottelun voitot.

Kesä 2013 meni täysin pöpelikköön: ensin tuli jalkaterävamma keväällä, kesän ensimmäisessä kilpailussa Turussa repesi takareisi. Kesän ainoaksi kellotukseksi jäi 52,96. Moni alkoi jo kuiskutella menetetystä lupauksesta. Mörö kuntoutti itseään loukkaantuneenakin koko ajan ja teki sinnikkäästi korvaavia harjoituksia. Ne palkitsevat ennemmin tai myöhemmin, tuo palkinto saatiin vuotta myöhemmin. Siitäkin huolimatta, ettei kauden 2014 harjoittelukaan suunnitellusti sujunut. Tehoharjoituksia tuli aivan liian vähän. Vai tuliko?

Vammat opettivat oikean tavan harjoitella

Syksy 2013 ja ydintalvi menivät armeijan harmaissa, mutta maaliskuusta Mörö pääsi taas kunnon tekemisen meininkiin. Keväällä iski kuitenkin taas keuhkoputken tulehdus, syyksi paljastui helikobakteeri. Kevään nopeuskestävyysharjoittelu jäi näin kovin vähäiseksi. Harjoittelussa keskityttiin nopeuteen, voimaan ja aerobiaan. Alkukesästä Mörö teki vain yhden nopeuskestävyysharjoituksen, loput hoituivat kilpailemalla. Monelle ratakierroksen juoksijalle moinen tarkoittaisi katastrofia. Mutta kävi ilmi, että Mörön kropalle sellainen sopi.

Kesäkuussa karnevaaleilla kello pysähtyi kauden aita-avauksessa tulokseen 50,94. Kuukautta myöhemmin lohkesi 22-vuotiaiden PM-kulta ajalla 50,93. Siitä viikko ja Kalevan kisoissa napsahti jo ennätys 50,33. Ja yhdeksän päivää myöhemmin EM-Zürichin alkuerässä alittui haamuraja ensi kertaa, 49,97. Jo tätä pidettiin melkoisena pommina, mutta mitä vielä. Seuraavana päivänä välierissä Mörö pääsi loistavaan aitarytmiin ja taisteli loppusuoran mahtavasti. Tuloksena oli finaalipaikka uskomattomalla SE-ajalla 49,08. Kaiken muun lisäksi aikataulua kisoissa muutettiin ja juoksijat joutuivat kökkimään calling-teltassa pitkän aikaa. Lopulta itse kilpailu juostiin noin kaksi tuntia verryttelyn aloittamisen jälkeen, eikä kisavalmistautuminen ollut lainkaan sellainen, mihin oli totuttu. Mutta se toimi!

Maitohappokylpyjä vain kilpailuissa

– Kevään sairastelujen takia siihen kisakauteen valmistauduttiin lähinnä nopeuden kautta, kun muuta ei oikeastaan saanut tehdä. Kova aerobia ja nopeus tuntui olevan aika toimiva combo, happoja pääsee maistelemaan pitkän kilpakauden aikana ihan tarpeeksi. Läpi kesän oli hyvä freesi olo kilpailla, mistä hyvät tuloksetkin kertovat, Mörö analysoi.

– Nopeutta ja juoksutekniikkaa pidämme ohjelmassa läpi vuoden joka viikko, mutta samalla teemme myös paljon aerobiaa ja perusvoimaa. Huoltavaa harjoittelua vedessä ja aerobisilla laitteilla on lisätty huomattavasti, että paikat pysyisivät kunnossa.

Ja nyt ne ovat tosiaankin pysyneet. Mörön tarina on loistava esimerkki siitä, kuinka urheilija ja valmentaja voivat oppia vaikeuksien kautta, mikä urheilijalle parhaiten sopii.

Kaksi kuntopiikkiä

Tulevana kesänä on tarkoitus rakentaa kaksi kuntopiikkiä. Ensin kesäkuun puoliväliin Tallinnan 22-vuotiaiden EM-kilpailuihin, sitten elokuun lopuksi Pekingin MM-kisoihin.

– Kaikki kisat ovat silti tärkeitä, että itseluottamus pysyy korkealla. Tärkein ennen Pekingiä on tietenkin EM-Tallinna, missä taistellaan mitaleista.

MM-kilpailuihin on tänä vuonna ensi kertaa vain yksi tulosraja, pitkissä aidoissa se on 49,50.

– Ei sillä ole mitään merkitystä. Jos meinaa MM-karkeloissa pärjätä, niin kovakin raja täytyy rikkoa, mielellään jo hyvissä ajoin. Uskon olevani viimeistään Tallinnassa 49,50 kunnossa. Arvokisoihin haetaan aina kovinta piikkiä. Tähän asti olemme onnistuneet siinä aina hyvin, Mörö kertoo.

On itse asiassa harvinainen tilanne, kun 400 metrin aidoissa Suomessa on tällä hetkellä kaksi huippulupaavaa nuorukaista. Vain päivän Möröä nuorempi Jussi Kanervo on kehittynyt Yhdysvaltojen yliopistorumbassa hienosti ja hiissannut ennätyksensä jo aikaan 49,78. Möröä kova kotimainen kilpakumppani motivoi.

– Ehdottomasti motivoi! Oikeastaan jo viime vuonna oli vähän samankaltainen tilanne, ja siitä sai itsekin paljon extrabuustia kaudelle. Kova kilpailu vie kaikkia eteenpäin ja se näkyy myös tuloksissa.

Kaikki pelissä urheilun eteen

Mörö opiskelee Vierumäellä liikuntaneuvojaksi, mutta opinnot etenevät täysin urheilun ehdoilla. Juuri nyt on se hetki uralla, kun on laitettava kaikki likoon ja käännettävä jokainen mahdollinen kivi.

– Täysillä edetään urheilun ehdoilla ja olen saanut keskittyä harjoitteluun niin hyvin kun mahdollista. Opinnot etenevät siinä samalla muutamien projektien avulla. Panostus on tulevaisuudessa urheilussa, eikä opiskelujen suhteen ole mikään kiire. Niitä ehtii tehdä myöhemminkin.

Jo alkukesän startit ovat osoittaneet, että Mörö on loistokunnossa. Hallissa tuli ennätykset 60 ja 200 metrillä, keväällä Etelä-Afrikan leirillä paukahti 300 metrillä hieno SE 33,63. Kun vielä 600 metriä kulki toukokuun puolivälissä 1.18,32, on näkymä erittäin lupaava. Kun sekä maksiminopeus että nopeuskestävyys ovat erinomaisessa kunnossa, mitä muuta kuin selkeästi alle 49 sekunnin tulosta voi odottaa päälajista 400 metrin aidoista?

Lauri Hollo

Aiheet Haastattelut Mörö Oskari Yleisurheilu Yleisurheilu